Elo-Maijana ja Elo-Mattina – elävän maaseudun lähettiläinä

Elo-Maijana ja Elo-Mattina – elävän maaseudun lähettiläinä

Kotiseudullamme on ollut jo yli neljän vuosikymmenen ajan hieno Elovalkeiden perinne. Elovalkeat eivät ole vain yksi tapahtuma, vaan kokonainen sarja tapahtumia, jotka nostavat esiin alueemme historiaa, paikallisia perinteitä, kulttuuria ja ennen kaikkea ihmisiä.

Tunnetuimpia tapahtumia ovat kiertävät Elovalkeiden avajaiset, Kuutinlahden konsertti, Soihtujen yö ja Litviikin markkinat. Tapahtumat ovat vuosien varrella muuttuneet ja eläneet, mutta yksi asia on pysynyt: Elovalkeat syntyvät yhdessä tekemällä.

Se on ehkä koko perinteen hienoin puoli.

Elovalkeat rakentuvat kylien, yhdistysten, vapaaehtoisten ja kaupungin yhteistyöstä. Niissä näkyy sama talkoohenki, joka on pitänyt maaseudun kyliä elinvoimaisina sukupolvien ajan. Kylät eivät ole vain paikkoja kartalla, vaan yhteisöjä, joissa ihmiset tekevät, osallistuvat ja kantavat vastuuta omasta ympäristöstään.

Kunniatehtävä, joka kulkee kylältä toiselle

Osana Elovalkeita silloisessa Valkealan kunnassa päätettiin aikanaan perustaa kiertävä kunniatehtävä, Elo-Matti ja Elo-Maija.

Elovalkeiden avajaisten järjestämisvastuu on kiertänyt kylästä toiseen vuoroperiaatteella. Kulloinkin vastuussa oleva kylä on valinnut keskuudestaan Elo-Matin ja Elo-Maijan. He ovat toimineet oman kylänsä edustajina ja eräänlaisina lähettiläinä.

Kyseessä ei siis ole vain titteli. Se on osa Elovalkeiden pitkää, yli viiden vuosikymmenen mittaista yhteisöllistä perinnettä.

Vuoden 2025 Litviikin markkinoilla minut ja puolisoni Antin nimettiin kotikylämme Saarento-Jokelan vuorolla vuoden 2026 Elo-Matiksi ja Elo-Maijaksi.

Kun meiltä kysyttiin kesällä 2025, olisimmeko käytettävissä tähän kunniatehtävään, olimme aidosti otettuja. Lupasimme tehdä parhaamme. Emme silloin vielä tienneet, kuinka paljon vuoteen mahtuisi.

Vuosi täynnä kohtaamisia

Vuodesta on tullut todella mielenkiintoinen ja mieleenpainuva. Olemme saaneet kutsuja moniin erilaisiin tapahtumiin. Kaikkiin emme ole pystyneet osallistumaan päällekkäisyyksien ja muiden kiireiden vuoksi, mutta jokainen kohtaaminen on muistuttanut siitä, kuinka paljon aktiivista toimintaa ympärillämme on.

Olemme osallistuneet muun muassa Valkealan seurakunnan kylvöjen siunaukseen, kylien historiikkien julkaisutilaisuuksiin, Elovalkeiden avajaisiin Jokelan vanhalla myllyllä, Kuutinlahden konserttiin, jossa tapasimme edeltäjiämme tässä kunniatehtävässä, sekä Soihtujen yön risteilyyn Orilammen majalla.

Saarento-Jokelan kyläyhdistys on tehnyt valtavan työn sen kunnostamisessa, ja nyt vanha mylly elää uudelleen osana kylän toimintaa. Siinä on jotakin hyvin kaunista. Vanha rakennus, joka olisi voinut jäädä unohduksiin, on saanut uuden elämän, koska joukko ihmisiä päätti tehdä yhdessä töitä sen eteen. Vuoden 2026 Elovalkeiden avajaisissa saimme itse olla siellä Elo-Maijana ja Elo-Mattina.

Kylät yhdistävät ihmisiä

Elovalkeiden avajaisiin kutsuimme vieraaksemme Elimäen Piian ja Rengin. Heidän tehtävänsä on hyvin samankaltainen kuin Elo-Matin ja Elo-Maijan. Halusimme tällä pienellä eleellä vahvistaa kylien välistä yhteistyötä ja muistuttaa siitä, että vaikka kylät ovat omia yhteisöjään, niiden ei tarvitse elää erillään toisistaan. Saimmekin vastakutsun Elimäen Pestoo-markkinoille. Siellä saimme puolestamme olla mukana, kun seuraavat Piia ja Renki asetettiin tehtäväänsä.

Tällaiset kohtaamiset saattavat tuntua pieniltä, mutta juuri niistä syntyy verkostoja. Ihmiset tutustuvat toisiinsa, ajatukset ja ideat liikkuvat kylästä toiseen ja parhaimmillaan syntyy uutta yhteistyötä.

On ollut myös hienoa huomata, kuinka meitä ennen Elo-Mattina ja Elo-Maijana toimineet ovat pitäneet yhteyttä toisiinsa. Se kertoo siitä, ettei tehtävä pääty siihen, kun seuraava pari ottaa vastuun. Me haluamme omalta osaltamme pitää tätä ainutlaatuista yhteyttä yllä.

Mitä kylät voivat meille opettaa?

Elo-Matin ja Elo-Maijan tehtävä on saanut meidät katsomaan omaa kotiseutuamme ehkä vielä vähän tarkemmin. Yhteisöllisyyttä ei voi rakentaa ylhäältä annettuna. Se syntyy ihmisistä.

Siitä, että joku päättää järjestää tapahtuman. Joku toinen keittää kahvit. Kolmas kunnostaa vanhaa rakennusta. Neljäs kirjoittaa kylän historiikin. Viides tulee paikalle ja tuo mukanaan ystävänsä. Ja seuraavalla kerralla tehdään taas yhdessä jotakin uutta.

Tätä työtä tehdään suomalaisissa kylissä joka päivä. Usein vapaaehtoisesti ja ilman suurta näkyvyyttä. Siksi on tärkeää, että päätöksenteossa muistetaan myös se työ, jota tilastot eivät aina näytä.

Kyläyhdistys ei ole vain yhdistysrekisteriin merkitty organisaatio. Se voi olla se voima, joka kunnostaa vanhan rakennuksen, järjestää tapahtuman, kokoaa ihmiset yhteen ja tekee kotipaikasta paremman paikan elää.

Elävä maaseutu ei ole itsestäänselvyys

Kouvola on erityinen kaupunki juuri siksi, että se on paljon muutakin kuin yksi keskusta.

Meillä on keskusta-alueiden lisäksi valtava määrä kyliä, taajamia, metsiä, järviä, maatiloja, yrityksiä, yhdistyksiä ja aktiivisia ihmisiä. Niillä kaikilla on omat vahvuutensa. En ajattele, että maaseutua ja kaupunkia pitäisi asettaa vastakkain. Päinvastoin. Me tarvitsemme molempia.

Kouvolan vahvuus on juuri siinä, että täällä on erilaisia ympäristöjä ja erilaisia tapoja elää. Meidän pitäisi osata nähdä niiden mahdollisuudet eikä ajatella, että kaiken pitäisi tapahtua samalla tavalla tai samassa paikassa. Kylissä on tilaa, luontoa, yritystoimintaa, kulttuuriperintöä ja yhteisöjä. On vanhoja rakennuksia, joita voidaan kunnostaa uuteen käyttöön. On tyhjilleen jääneitä taloja, jotka voivat olla jollekin toiselle uusi koti. Tässä on valtava mahdollisuus.

Emme saa ajatella, että kylien väkimäärän vähentyminen tarkoittaa sitä, että niiden tarina olisi päättynyt. Päinvastoin. Meidän pitäisi kysyä, mitä voisimme tehdä, jotta ihmisillä olisi edelleen mahdollisuus valita koti kylältä.

Miten voisimme helpottaa yrittäjyyttä?

Miten turvaamme toimivat yhteydet ja kohtuulliset koulumatkat?

Miten hyödynnämme tyhjillään olevia rakennuksia?

Miten tuemme kyläyhdistyksiä ja vapaaehtoistyötä?

Ja ennen kaikkea, miten annamme ihmisille mahdollisuuden tehdä itse?

Elinvoima syntyy ihmisistä

Jos päätöksillä viedään ihmisiltä mahdollisuus asua, tehdä työtä ja elää omalla kotiseudullaan, menetämme paljon enemmän kuin yhden palvelupisteen, rakennuksen tai toiminnon.

Menetämme ihmisiä. Menetämme yrityksiä ja paikallista osaamista. Menetämme yhteisöjä. Ja vähitellen voimme menettää myös sellaista kulttuuriperintöä, jota ei enää kerran kadottuaan rakenneta päätöksellä takaisin.

Kylän elinvoima ei tarkoita sitä, että jokaisen kylän pitäisi olla samanlainen tai että kaikkien palvelujen pitäisi olla kaikkialla samanlaisia.

Se tarkoittaa sitä, että ihmisillä on mahdollisuus rakentaa elämäänsä myös siellä.

Mahdollisuus jäädä. Mahdollisuus palata. Mahdollisuus muuttaa kylälle. Mahdollisuus kasvattaa lapsensa siellä. Mahdollisuus yrittää ja tehdä työtä. Ja ennen kaikkea mahdollisuus olla osa yhteisöä.

Kansallisaarre, josta kannattaa pitää kiinni

Elo-Matin ja Elo-Maijan tehtävä on ollut meille ennen kaikkea hyvän mielen ja yhteisöllisyyden lähettilään tehtävä. Se on vienyt meitä ihmisten luo ja muistuttanut siitä, kuinka paljon hienoja ja mielenkiintoisia asioita omalla kotiseudullamme tapahtuu. Samalla se on vahvistanut ajatusta siitä, että elinvoima ei synny vain suurista investoinneista tai uusista rakennuksista. Se syntyy myös siitä, että ihmiset välittävät.

Että joku kunnostaa vanhan myllyn, yhdessä järjestetään markkinat, ihmiset kokoontuvat konserttiin järven rannalle, kylän historia kirjoitetaan talteen, vanha perinne siirtyy seuraavalle sukupolvelle ja että ihmiset kokevat tämän kaiken omakseen.

Tänä vuonna olemme saaneet nähdä läheltä, kuinka paljon elämää ja tekemisen voimaa maaseudun kylissä edelleen on. Väkimäärä voi vähentyä, mutta yhteisöllisyys ei ole kadonnut. Sitä ei pidä pitää itsestäänselvyytenä. Sitä pitää vaalia. Siksi myös päätöksillä on merkitystä. Meidän on huolehdittava siitä, että ihmisillä on jatkossakin mahdollisuus asua, yrittää, tehdä työtä ja rakentaa hyvää elämää myös kylissä.

Elovalkeiden tärkein viesti on ehkä juuri tässä:

Elävä kotiseutu syntyy ihmisistä, jotka välittävät ja tekevät yhdessä.

Meillä on käsissämme jotakin ainutlaatuista.

Elävä, yhteisöllinen ja omaleimainen suomalainen maaseutu.

Pidetään siitä huolta.

Se on kansallisaarteemme.